Lippujuhlanpäivän paraati, behind the scenes
Päädyin yhden vääpelikurssilaisen kautta Naisten Valmiusliiton osastoon marssimaan Puolustusvoimain lippujuhlanpäivän paraatiin. Harjoitukset pidettiin Santahaminassa ja itse paraati oli 4.6. Helsingissä.
Harjoitukset menivät kohtuu rennosti. Heti ensimmäisenä päästyäni paikalle, vastaan tuli tuttu pursimies Upinniemestä, jonka ensimmäinen asia minulle oli, että olen kuulemma menossa väärään joukko-osastoon. (Ja varoituksena ennen, kuin joku vetää hernepellon nenään, niin tämä oli siis hyvällä mielellä ja huumorilla käytyä keskustelua.) Olisi kuulemma pitänyt mennä Upinniemeen ja hänen linjalleen. Hänellä olisi kuulemma ollut minulle työpaikka tarjolla päästyäni palveluksesta. Kerroin kuitenkin pysyväni päätöksessä mennä Santahaminaan, hänellä on kuitenkin vielä puoli vuotta aikaa yrittää kääntää päätäni. ;) Mutta, koska kunnioitamme perinteitä, niin otimme kimppaselfien ja lähetimme sen miehelleni, joka on siis tämän pursimiehen vanhoja työkavereita. Ei kulunut montaa hetkeä, kun kadetti sitten pölähti sotkuun ja jäimme sinne sitten kahvittelemaan porukalla ja vaihtamaan kuulumisia. Tämän jälkeen siirryimme osastoittain määrätyille paikoille, jonka jälkeen marssimme harjoittelukentälle harjoittelemaan seuraavan päivän kuvioita. Harjoittelimme katselmuksen pari kertaa ja ohimarssin kerran. Ensimmäisen ohimarssiharjoituksen jälkeen Naisten Valmiusliitto poistui harjoituksista, mutta muut osastot jäivät vielä harjoittelemaan.
Paraatipäivänä kokoonnuimme porukalla Kaisaniemeen, josta lähdimme järjestyksessä osasto kerrallaan odottamaan paraatikatselmukseen pääsyä. Kävellessämme kohti Unioninkatua, alkoi taivaalla hirveä jyrinä, kun lentonäytös pörräsi Suomenlahdella. Unioninkadulla saimme myös odotellessamme katsella horisontissa lentäviä hävittäjiä, sillä lentonäytös oli vielä käynnissä. Näytöksen loputtua siirryimme paraatikatselmukseen Senaatintorille, jossa sitten seisoskeltiin tunnin verran paikoillamme. Pelkäsin, että en malttaisi seisoskella paikoillani koko aikaa, mutta kyllä sitä sitten malttaa pysyä paikoillaan, jos vaan on tarpeeksi virallinen tilaisuus ja kovat paineet niiltä osin. Suurinta tuskaa oli kuitenkin liikkeellelähtö seisoskelun jäljiltä. About kaikkien jalat olivat tukossa ja liikkeellelähtö oli varmasti hauskaa katsottavaa, kun könkkäsimme MP-naisten perään. Vaikka olimmekin viimeinen osasto, niin silti ihmiset jaksoivat vielä taputtaa meidän marssiessa ohi, tuli tosi kiva fiilis, vaikka varmasti monen katsojan mielessä pyöri vaan, että mitä tyyppejä nää naiset on? Paras oli, kun joku lapsi kysyi isältään: "Isi, onko noi naissotilaita?"
Kiirehdimme taas odottamaan, tällä kertaa odottelimme Aleksanterinkadulla tunnin verran ohimarssia. Vaikka Senaatintorilla seistessä oli sopivan lämmin, niin Aleksanterinkadulla kaikkia palelsi, sillä olimme varjossa ja tuuli oli todella kova talojen välissä. Juomahuoltoa jouduimme odottelemaan todella kauan, mutta onneksi meidän väpä-kurssilta oli paljon porukkaa paikalla. Lähistöllä olleet väpän lapset juoksutettiin kauppaan hakemaan marssiporukalle vettä. PV:n juomahuolto saapui vasta reippaasti sen jälkeen, kun olimme omatoimisesti nesteyttäneet itsemme. Pian sen jälkeen olikin jo aika lähteä marssimaan Mannerheimintietä pitkin. Marssi meni omasta mielestä hyvin! Yle Areenasta katsottuna marssi näytti todella tyylikkäältä! (Olin itse eturivissä edestä katsottuna oikealla.) Marssin jälkeen poikettiin väpäporukalla yksillä juhlistamassa upeasti mennyttä marssia. Yksien jälkeen tulikin sitten aika käydä hakemassa edellämme marssinut kadetti kotiin Santahaminasta.
Kotona juttelimmekin sitten paljon marssifiiliksistä. Kadetin sydäntä oli lämmittänyt suuresti Sauli Niinistön puhe katselmuksessa, sekä kansan suosionosoitukset. Erityisesti se, kuinka paikalla olleet ihmiset olivat huudelleet "Hyvä Suomi!" "Suomi100" sun muuta. Katselimme Yle Areenasta katselmuksen ja ohimarssin ja kävimme läpi tapahtumia marssin ajalta samalla kadetin grillatessa minulle ja anoppiehdokkaalle ruokaa.
Harjoitukset menivät kohtuu rennosti. Heti ensimmäisenä päästyäni paikalle, vastaan tuli tuttu pursimies Upinniemestä, jonka ensimmäinen asia minulle oli, että olen kuulemma menossa väärään joukko-osastoon. (Ja varoituksena ennen, kuin joku vetää hernepellon nenään, niin tämä oli siis hyvällä mielellä ja huumorilla käytyä keskustelua.) Olisi kuulemma pitänyt mennä Upinniemeen ja hänen linjalleen. Hänellä olisi kuulemma ollut minulle työpaikka tarjolla päästyäni palveluksesta. Kerroin kuitenkin pysyväni päätöksessä mennä Santahaminaan, hänellä on kuitenkin vielä puoli vuotta aikaa yrittää kääntää päätäni. ;) Mutta, koska kunnioitamme perinteitä, niin otimme kimppaselfien ja lähetimme sen miehelleni, joka on siis tämän pursimiehen vanhoja työkavereita. Ei kulunut montaa hetkeä, kun kadetti sitten pölähti sotkuun ja jäimme sinne sitten kahvittelemaan porukalla ja vaihtamaan kuulumisia. Tämän jälkeen siirryimme osastoittain määrätyille paikoille, jonka jälkeen marssimme harjoittelukentälle harjoittelemaan seuraavan päivän kuvioita. Harjoittelimme katselmuksen pari kertaa ja ohimarssin kerran. Ensimmäisen ohimarssiharjoituksen jälkeen Naisten Valmiusliitto poistui harjoituksista, mutta muut osastot jäivät vielä harjoittelemaan.
Paraatipäivänä kokoonnuimme porukalla Kaisaniemeen, josta lähdimme järjestyksessä osasto kerrallaan odottamaan paraatikatselmukseen pääsyä. Kävellessämme kohti Unioninkatua, alkoi taivaalla hirveä jyrinä, kun lentonäytös pörräsi Suomenlahdella. Unioninkadulla saimme myös odotellessamme katsella horisontissa lentäviä hävittäjiä, sillä lentonäytös oli vielä käynnissä. Näytöksen loputtua siirryimme paraatikatselmukseen Senaatintorille, jossa sitten seisoskeltiin tunnin verran paikoillamme. Pelkäsin, että en malttaisi seisoskella paikoillani koko aikaa, mutta kyllä sitä sitten malttaa pysyä paikoillaan, jos vaan on tarpeeksi virallinen tilaisuus ja kovat paineet niiltä osin. Suurinta tuskaa oli kuitenkin liikkeellelähtö seisoskelun jäljiltä. About kaikkien jalat olivat tukossa ja liikkeellelähtö oli varmasti hauskaa katsottavaa, kun könkkäsimme MP-naisten perään. Vaikka olimmekin viimeinen osasto, niin silti ihmiset jaksoivat vielä taputtaa meidän marssiessa ohi, tuli tosi kiva fiilis, vaikka varmasti monen katsojan mielessä pyöri vaan, että mitä tyyppejä nää naiset on? Paras oli, kun joku lapsi kysyi isältään: "Isi, onko noi naissotilaita?"
Kiirehdimme taas odottamaan, tällä kertaa odottelimme Aleksanterinkadulla tunnin verran ohimarssia. Vaikka Senaatintorilla seistessä oli sopivan lämmin, niin Aleksanterinkadulla kaikkia palelsi, sillä olimme varjossa ja tuuli oli todella kova talojen välissä. Juomahuoltoa jouduimme odottelemaan todella kauan, mutta onneksi meidän väpä-kurssilta oli paljon porukkaa paikalla. Lähistöllä olleet väpän lapset juoksutettiin kauppaan hakemaan marssiporukalle vettä. PV:n juomahuolto saapui vasta reippaasti sen jälkeen, kun olimme omatoimisesti nesteyttäneet itsemme. Pian sen jälkeen olikin jo aika lähteä marssimaan Mannerheimintietä pitkin. Marssi meni omasta mielestä hyvin! Yle Areenasta katsottuna marssi näytti todella tyylikkäältä! (Olin itse eturivissä edestä katsottuna oikealla.) Marssin jälkeen poikettiin väpäporukalla yksillä juhlistamassa upeasti mennyttä marssia. Yksien jälkeen tulikin sitten aika käydä hakemassa edellämme marssinut kadetti kotiin Santahaminasta.
Kotona juttelimmekin sitten paljon marssifiiliksistä. Kadetin sydäntä oli lämmittänyt suuresti Sauli Niinistön puhe katselmuksessa, sekä kansan suosionosoitukset. Erityisesti se, kuinka paikalla olleet ihmiset olivat huudelleet "Hyvä Suomi!" "Suomi100" sun muuta. Katselimme Yle Areenasta katselmuksen ja ohimarssin ja kävimme läpi tapahtumia marssin ajalta samalla kadetin grillatessa minulle ja anoppiehdokkaalle ruokaa.
Kommentit
Lähetä kommentti