Kuulumisten päivittelyä
Hetki on vierähtänyt edellisestä postauksesta ja tuntuu, että aika on mennyt yhdessä hujauksessa. Eilen oli jäljellä 50 päivää palveluksen alkamiseen ja kohta alkaa pieni stressi ja paniikki hiipiä. Johtunee siitä, että oon yrittänyt taas hukuttaa itseäni työnteolla, siinä kohtuu hyvin onnistuenkin. Jaksaminen on ollut viimeaikoina todella kortilla, mutta tajusin napata itseäni niskasta kiinni ennen kuin on liian myöhäistä. Joku sanoisi, että on tyhmä päätös irtisanoa itsensä vakituisesta työstä, ennen palvelukseen lähtöä, mutta se oli tähän tilanteeseen ainoa oikea ratkaisu. Olen ollut nyt viikon ns. "vapaata riistaa" ja tuntuu, että töitä on enemmän, kuin kerkeää tekemään. Maiseman vaihtaminen teki hyvää omalle jaksamiselle ja tunneliin saatiin asennettua kiskot sen lisäksi, että valoa alkoi vihdoin näkyä.
Jaksamista varmasti helpottaisi urheilu, joka on jäänyt nyt todella pahasti taka-alalle. Toisaalta tietoinen valinta, sillä uni on edelleen suurempi prioriteetti kuin kuntoilu. Jos tähän konkurssiin olisi vielä pakottanut itsensä työpäivien jälkeen liikkumaan, niin ei olisi jäänyt juurikaan aikaa nukkua, saati sitten aikaa viettää tytön kanssa. Kalenteri näyttää edelleen siltä, että liikunta tulee jäämään varmasti taka-alalle loppuvuodeksi, mutta odotan jo innolla Kanarian aurinkoa, jossa aion vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni sen urheilun suhteen. Saa nähdä jääkö taas sanahelinäksi.
Puhuttiin itseasiassa tuosta liikunta-aiheesta tulevien palvelustovereitteni kanssa. Olemme järjestäneet Santiksen 1/18 tyttöjen porukalla muutaman tapaamisen tämän syksyn puolella ja eipä mulla oikeen muuta sanottavaa ole kuin, että aivan huikeita tyyppejä on aloittamassa palveluksen mun kanssa! Pidettiin TJ100 miitti Apollossa, jossa lähinnä vain istuimme höpöttelemässä ja TJ50 miitissä istuimme vuorostaan Henry's Pubissa, josta lähdimme sitten Megazoneen hakemaan vähän tuntumaa ensi vuotta varten. Oli ihan superhauskaa! Jos ihan totta puhutaan, niin pelkäsin, että muut tytöt olisivat aivan järkyttäviä kaupunkilais-pissiksiä, joiden kanssa en ikimaailmassa tulisi toimeen, mutta nää tytöt on totaalisesti kaikkea muuta! Ja oon ihan positiivisesti yllättynyt, että olen löytänyt jo 15 samaan saapumiserään tulevaa tyttöä. Vähän eri juttu, kuin lähteä tuntematta ketään.
Perhesuhteissa ei ole tapahtunut muutoksia tällä välillä. Tytölle oon alkanut jo vihjailemaan inttiin lähdöstäni, mutta hän ei ole vielä oikein rekisteröinyt mitä se tarkoittaa. Kerran automatkalla tyty kertoi, että on prinsessa ja äitikin on prinsessa. Tähän sanoin, että ei äiti ole prinsessa, äitistä tulee sotilas. Sain vain räkänaurun vastaukseksi takapenkiltä, joten keskustelunaihe jäi siihen sillä kertaa. Muutenkin oon tosi paljon lähtenyt miettimään sitä, että miten kerron lapselle inttiinlähdöstä, niin että hän oikeasti sisäistää sen. Olen kuitenkin jo kertonut, että ensi vuonna tyty on isällään enemmän ja saa tulla äidin luokse viikonlopuiksi ja aina vaan, kun äiti on lomalla. Olen myös kertonut, että äitille tulee samanlaiset vihreät vaatteet mitä Aapo (tyttö kutsuu miestäni Aapoksi) käyttää koulussa ja, että siellä intissä ollaan ihan samalla tavalla viikot, kuin Aapo on koulussa ja tullaan yleensä viikonlopuksi kotiin. En oikein keksi mitään järkevää selitystä, että miten selittää lapselle se, että äiti lähtee armeijaan, mutta kaipa tähän joku ratkaisu löytyy jossain vaiheessa.
TJ 49, vähenee ennen kuin alkaa vähenee!
Jaksamista varmasti helpottaisi urheilu, joka on jäänyt nyt todella pahasti taka-alalle. Toisaalta tietoinen valinta, sillä uni on edelleen suurempi prioriteetti kuin kuntoilu. Jos tähän konkurssiin olisi vielä pakottanut itsensä työpäivien jälkeen liikkumaan, niin ei olisi jäänyt juurikaan aikaa nukkua, saati sitten aikaa viettää tytön kanssa. Kalenteri näyttää edelleen siltä, että liikunta tulee jäämään varmasti taka-alalle loppuvuodeksi, mutta odotan jo innolla Kanarian aurinkoa, jossa aion vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni sen urheilun suhteen. Saa nähdä jääkö taas sanahelinäksi.
Puhuttiin itseasiassa tuosta liikunta-aiheesta tulevien palvelustovereitteni kanssa. Olemme järjestäneet Santiksen 1/18 tyttöjen porukalla muutaman tapaamisen tämän syksyn puolella ja eipä mulla oikeen muuta sanottavaa ole kuin, että aivan huikeita tyyppejä on aloittamassa palveluksen mun kanssa! Pidettiin TJ100 miitti Apollossa, jossa lähinnä vain istuimme höpöttelemässä ja TJ50 miitissä istuimme vuorostaan Henry's Pubissa, josta lähdimme sitten Megazoneen hakemaan vähän tuntumaa ensi vuotta varten. Oli ihan superhauskaa! Jos ihan totta puhutaan, niin pelkäsin, että muut tytöt olisivat aivan järkyttäviä kaupunkilais-pissiksiä, joiden kanssa en ikimaailmassa tulisi toimeen, mutta nää tytöt on totaalisesti kaikkea muuta! Ja oon ihan positiivisesti yllättynyt, että olen löytänyt jo 15 samaan saapumiserään tulevaa tyttöä. Vähän eri juttu, kuin lähteä tuntematta ketään.
Perhesuhteissa ei ole tapahtunut muutoksia tällä välillä. Tytölle oon alkanut jo vihjailemaan inttiin lähdöstäni, mutta hän ei ole vielä oikein rekisteröinyt mitä se tarkoittaa. Kerran automatkalla tyty kertoi, että on prinsessa ja äitikin on prinsessa. Tähän sanoin, että ei äiti ole prinsessa, äitistä tulee sotilas. Sain vain räkänaurun vastaukseksi takapenkiltä, joten keskustelunaihe jäi siihen sillä kertaa. Muutenkin oon tosi paljon lähtenyt miettimään sitä, että miten kerron lapselle inttiinlähdöstä, niin että hän oikeasti sisäistää sen. Olen kuitenkin jo kertonut, että ensi vuonna tyty on isällään enemmän ja saa tulla äidin luokse viikonlopuiksi ja aina vaan, kun äiti on lomalla. Olen myös kertonut, että äitille tulee samanlaiset vihreät vaatteet mitä Aapo (tyttö kutsuu miestäni Aapoksi) käyttää koulussa ja, että siellä intissä ollaan ihan samalla tavalla viikot, kuin Aapo on koulussa ja tullaan yleensä viikonlopuksi kotiin. En oikein keksi mitään järkevää selitystä, että miten selittää lapselle se, että äiti lähtee armeijaan, mutta kaipa tähän joku ratkaisu löytyy jossain vaiheessa.
TJ 49, vähenee ennen kuin alkaa vähenee!
Kommentit
Lähetä kommentti